Mitä on seikkailukasvatus?

Pääpiirteet

Seikkailukasvatusta tehdään monella eri alalla, monenlaisessa organisaatiossa ja monenlaisilla koulutustaustoilla. Tämän myötä toteutustavat, tavoitteet ja painotuksetkin eroavat. Julkisella sektorilla seikkailukasvatusta käytetään sekä kouluissa, nuorisotyössä että sosiaalityössä. Lisäksi  sitä toteutetaan monissa muodoissa järjestöissä ja yksityisellä sektorilla. Yhdistävinä piirteinä löytyy aina kuitenkin joitakin seuraavista elementeistä:

  • Osallistuminen uuteen tilanteeseen, joka haastaa/vaatii ihmistä löytämään itsestään uusia puolia
  • Pyrkimys kokonaisvaltaiseen kokemukseen/elämykseen, jossa ovat mukana sekä keho, tunne että mieli
  • Luonto (tai jokin muu arkielämästä poikkeava ympäristö)
  • Oppimisen prosessimaisuus ja sosiaalisuus
  • Kokemuksen merkitystä selkeyttävä reflektiivisyys
  • Toiminnallisuus ja osallistaminen
  • Toiminnan tavoitteellisuus, oli sitten kyseessä virkistys, koulutus, kasvatus tai terapia

Kirjava terminologia

Alan moninaisuuden seurauksena seikkailukasvatuksen terminologia ja yksityiskohdat ovat olleet ehtymätön keskustelun aihe. Osaltaan tämä johtuu siitäkin, että terminologia hakee Suomessa vielä muotoaan ja suomen kielestä saattaa jopa puuttua alan eri muotoja täsmällisemmin kuvaavia termejä ja nimekkeitä. Olennaista kuitenkin on, että nykyään alan moninaisuutta pyritään ennemminkin varjelmaan ja käyttämään voimavarana.  Elämyspedagogiikkaa käytetään useimmiten seikkailukasvatuksen synonyymina tai ainakin suurelta osin samansisältöisenä käsitteenä. Usein puhutaankin yhdistetysti elämys- ja seikkailukasvatuksesta tai -pedagogiikasta.  Seikkailukasvatuksellisten toimintojen yhteydessä puhutaan joskus myös toimintakokemusmenetelmistä. Tällöin viitataan ensisijaisesti seikkailukasvatuksen osana käytettäviin yhteistoimintaa, sosiaalisia taitoja, ryhmän sisäistä turvallisuutta ja muita elämisen taitoja edistäviin harjoitteisiin. Seikkailukasvatukseen läheisesti liittyviksi aloiksi voidaan luetella mm. luonto- ja ympäristökasvatus sekä luontoliikunta: Seikkailukasvatus tarjoaa menetelmän luontoherkkyyden vahvistamiseen sekä kokemukselliseen ja kokonaisvaltaiseen ympäristöasioiden oppimiseen. Samalla se toimii yhtenä luontoliikunnan osa-alueena.


Tausta

Seikkailukasvatuksen taustafilosofiana ja metodologisena viitekehyksenä pidetään usein kokemuksellista pedagogiikkaa/kasvatusta (experiential education), jonka lisäksi siihen nähdään liittyvän läheisesti myös sosiaalipedagoginen ajattelu ja toiminta. Kokemuksellisen oppimisen mukaisesti oppimisprosessiin kuuluu kokonaisvaltainen kokemukseen osallistuminen, kokemuksen reflektointi ja käsitteellistäminen/sanallistaminen sekä opitun soveltaminen käytäntöön.Oppi-isinä viitataan usein kahteen kasvatusfilosofiin ja kokemuksellisen opetuksen kehittäjään: John Deweyyn ja Kurt Hahniin. John Dewey oli yksi pragmatistisen filosofian kehittäjistä ja koululaitoksen uudistajista, joka painotti sitä, että oppimisen pitää tapahtua suorassa yhteydessä elämään ja yhteiskuntaan. Kurt Hahn  puolestaan on tullut koulu-uudistustensa lisäksi tunnetuksi maailmanlaajuisiksi levinneiden Outward Bound -järjestön ja Duke of Edinburgh's Award -ohjelman perustajana.


Määrittelyitä

Seikkailukasvatuksen määritelmiä voi löytää lukuisia. Eri tahot ovat määritelleet aihetta osaksi omista taustoistaan ja tarpeistaan lähtien. Alla muutamia suomalaisten organisaatioiden määritelmiä:

Yksityiskohtaisempia määrittelyitä ja seikkailukasvatuksen kuvauksia löytyy lukuisista opinnäytetöistä, alan kirjallisuudesta sekä muiden maiden seikkailukasvatusta käsitteleviltä sivustoilta.

 



Jaa sivu |